|
Uutisissa luottamusmies Löytynojan äänessä huokuu murhe.
Tervakosken paperitehdas ulkoistaa jälleen,
lähes kuusikymmentä työntekijää.
Kuka sammuttaa valot viimeisenä, jos raskas kakku uuvuttaa loput.
Sain kosketuspintaa savupiippukansaan,
kun Tervan demarit pyysivät yllättäin poliittisesti sitoutumattoman
kirjoittamaan 100v. historiikkinsa.
Demarit ja paperitehdas muodostavat tiiviin perheen.
Halusin tehdä historiikista henkilöpainotteisen,
numerot eivät tee historiaa, vaan ihmiset.
Haastettelin mm. pääluottamusmies Soini Ahoa,
jonka ura tehtaassa alkoi 1955.
Koneenhoitaja Aho otti pääluottamusmies-tehtävät 1983,
jolloin tehdas oli pahimmassa kriisissä kuin koskaan.
Hommaan ei ollut tunkua.
Aho, ”-Velvollisuudentunto, ehkä jonkinverran kunnianhimoakin ajoi
ja tieto siitä, että jonkun oli otettava vetovastuu.
… estettiin kylän alasajo.”
Aho kertoi tehtävän myötä tulleesta yksinäisyydentunteesta,
valvotuista öistä, terveyden reistailuista.
Kokouksista jotka venyivät yömyöhään.
Aamun valjettua ajettiin Helsinkiin neuvottelemaan.
Tervakosken koko tulevaisuus oli uhattuna.
Hän kiitteli kylän oman pojan, Koskisen Johanneksen apua.
Johannes oli yksi niistä, jotka panivat liikkeelle
lainmuutoksen eduskunnassa.
Tervakoski pääsi valtion erityistukialueeksi.
Kysyin Aholta, kannattiko vaarantaa terveys, kannattiko taistelu?
Soini, ”- Kannatti. Tervakoskella on asiat hyvin.
Tehtaan uusi omistaja investoi.”
Ps. Sirkka ja Soini Ahosta tuli ystäviäni.
Siksi en rohkene kysyä Soinilta, miltä nyt tuntuu.
Tiedän, että tehdas, sen väki on hänelle yhä sydämen asia.
(Lainaukset kirjasta 100-vuotta Sosialidemokratiaa Tervakoskella
Riitta Nyqvist)
Manselainen sulle-mulle-sulle-mulle-sattuma-ministeri-politiikasta
- Arkadian tikkakisa pelastuspaikoista päättyi
Äimänkäki Basistin ja Porin voittoon.
Hätäkö täsä, fiksu Manse pärjää aina.
Maassa kaikk hyvin, pääministerin maitoboikotti päättynyt työvoittoon
ja Kaurasen Arska palannut Vancouverin olympialaisista
RH:n mikin ääreen.
Kaikille talvilomista selvinneiden työtovereille ohjeistusta.
I PÄIVÄ
Lomalta palaajaa talutetaan varovasti huoneessa, jossa on työhön tarvittavia tavaroita. Yhdessä nurkassa rapistellaan paperia niin, että ne alkavat muistua mieleen.
II PÄIVÄ
Palaaja saa istahtaa pari kertaa työpöydän ääreen, häntä ei saa pakottaa enempään. Palaajalle näytetään työtovereiden kuvia. Jos se järkyttää liikaa, siirretään myöhempään.
III PÄIVÄ
Työkaluja pitää raplata jo. Työpaikan taustaääniä ja puhelimen ääntä soitetaan nauhalta. Diakuvassa heijastetaan työpaikan ovi ja palaaja saa harjoitella kävelemistä ulos siitä.
IV PÄIVÄ
Psykologi puhuu lomanvieton riskeistä. Iltapäivällä voi yrittää työntekoa. Jos sormet ei kestä, siirretään myöhempään.
V PÄIVÄ
Aloitetaan istumalla hetki kipsistä tehdyn luonnonmukaisen, valetun, väritetyn pomon seurassa. Näprätään puhelinta ja psykologi puhuu lisää lomanvieton riskeistä.
VI PÄIVÄ
Annetaan työmaaruokalan ruoka lämmitettynä eteen. Saa yrittää itsenäistä työskentelyä. Esimiehen ja työtovereiden tulee suhtautua lomaltapalaajaan kärsivällisesti ja ymmärryksellä. Kaikki kovat otteet ovat pahasta ja brutaali työstä puhuminen anteeksiantamatonta.
Manselainen on samaa mieltä kuin Pienpuolueen jäsen Vancouverin mitalivajeesta
- Mieluummin olisin iloinnut likaisesti hankitusta kullasta,
kuin puhtaasta kusinäytteestä.
Tango-kuninkaaksi syntynyt Reijo Taipale täyttää 9.3. 70-vuotta.
Suurten ikäluokkien pitkässä muistissa tuoksuvat sireenit,
juhannusruusut ja brylkreemi tanssilavojen hämärässä
Reiskan laulaessa Satumaata.
Tangon tahdissa ovat lukemattomat parit löytäneet yhteisen sävelen
Onnen maahan.
Eikä se siihen jäänyt.
Vuosikymmenten saatossa uskolliset fanit,
äidit ja tyttäret kiertävät edelleen sinne, missä Reiska laulaa.
Haastattelin Kolmilammilla 2000-luvun alussa Maestroa.
Osa ajasta tosin meni hänen kysellessä appeni kuulumisia.
Miehiä yhdisti vuosikymmenten keikat, kiertueet ja äänitykset.
Kysyin miten hän itse selittäisi pitkää suosiotaan.
Reiska, - En mä osaa sanoa.
Mulle joka keikka on ainutkertainen ensi-ilta.
Onhan sitä joskus väsynyt, mutta muutaman lomaviikon jälkeen
alkaa polttaa ja kaipaa keikalle taas.
KAUNAA JA KAVERIKERROINTA
Vaikka Wikipediakin ”hieman yllättyi” Seppo Hovin valittua
Reiskan sijasta Emppu Grönin v. 2007 Iskelmä-Finlandian voittajaksi..
minä en yllättynyt ollenkaan.
Seppo Hovin sielunmaisema oli avautunut minulle
hänen lähellään olevien ja työkavereiden ansiosta.
Sen pienuutta täyttää musamaailman kauna- ja kaveripolitiikka.
Pienihän ei tunne pienuuttaan, eikä suuri suuruuttaan.
Eihän valinta ole lahjakkaan Eikan vika.
Hän on aina osannut markkinoida ja hinnoittaa itsensä.
Kysyin taannoisen haastatteluni aikaan
Eki Friman ja Reiska-fanittajalta,
naapurini parikymppiseltä Annelta,
mikä saa flikan ajamaan satojakin km idoliensa keikkapaikalle?
Anne, - Reiska on niin nöyrä ja laulaa sydämellään.
Onnea ikivihreälle 70v. , jonka sydän on ikuisella riparilla!
PS. Kiukuttelin joskus musaväelle,
miksei vihreäsilmäisille ole tehty omaa oodia.
Löytyy kyllä sinisiä, ruskeita jopa Mustatkin silmät.
Pari vuotta sitten sain meiliini 60-luvun Vihreät silmät,
solistina Reijo Taipale.
RH, Lampisen Pertti soitteli aamulla New Yorkin iltaan Pietikäisen
Sirpalle. Juttelivat YKn naisasioita käsittelevästä kokouksesta,
johon hämeenlinnalais-meppimme osallistui.
Korvaani kolahti naisen lisääntymisterveysoikeudet
l. oikeus ehkäisyyn ja aborttiin.
Hämmästelin suomalaismeppejämme Sari Essayah, Eija-Riitta Korhola,
Timo Soini, jotka olivat äänestäneet ko. oikeutta vastaan.
Mielestäni abortti ei ole ehkäisykeino, mutta mm. raiskatun oikeus.
Länsimaisen oikeustajuni mukaan ei näitä lukemattomia raiskattuja
pitäisi enää kivittää, kieltämällä heiltä oikeus aborttiin.
Suomi on edennyt kiitettävästi naisen oikeudesta omaisuuteensa,
opiskeluun ja äänioikeuteen.
Edistystä ajoista v.1882, jolloin joukko
kuopiolaisnaisia Minna Cant etunenässä ajoi
suomenkielisen naislyseon perustamista Hesaan.
Tosin oikeus ylioppilastutkintoon avautui naisille vasta 1901.
Ristiriitaisia tunteita herättää tutkimus, jonka mukaan 2000-luvun
nainen on 1950-luvun sisartaan onnettomampi.
Huolimatta vuosikymmenten tasa-arvotaistosta, sosiaalisen aseman
noususta ja varallisuudestaan.
Hämmästyin lestadiolaismiehiä 1800-luvulla..
lessu-pappi Aatu Laitinen kiivaasti puolustamassa
saarnaavaisten naisten saarnaoikeutta.
Kristillisessä Kuukausilehdessä v. 1884
Laitisen mukaan Raamattu kieltää naisen saarnaamisoikeuden
VAIN omaan aviomieheensä nähden.
(Lähde Markku Ihonen, Naisen paikka Lestaadiolaisuudessa)
Manselainen emansipaatiosta
- Konttori kutsuu, jos kotona tarjolla vain kyynisyyden kylmiä kääreitä.
Aamukahvin seuraksi nauttimani kinkkuleipä sai oudon sivumaun
kuultuani uutisen liima-lihan maihinnoususta Eurooppaan.
Hyi helevetti!
Olisin oitis kääntynyt vegaaniksi, vaan sekään ei enää pelasta.
Geenimuunneltu peruna ujutetaan pöytäämme teollisuuden avittamana.
Heviosastojen silmiä kirvelevässä, hapanimelässä ilmastonmuutoksessa
väijyvät lapsenpään kokoiset muovipintaiset omenat,
kilon mangot, maksimoidut mansikat ja päärynät odottaen hetkeä,
jolloin hautaavat myrkytöntä mutusteltavaa etsivän alleen.
Roudasin kolmen viikon kypsyttelyn turhauttamana
kivikovat avokadot heville.
Pyysin lähettämään elintarvikelabran tutkittavaksi,
mitä olivat syöneet. Kiinnosti kovasti koostumus.
Hevi
- Turhaa. Eivät ne ehdi. Väkeä liian vähän myyntiin tulevia tutkimaan.
Vain murto-osa syynätään.
Ollaan me niin täynnä lisäaineita, ettei edes haudassa maaduta
samaan tahtiin, kuin silloin ennen.
Manselainen lakkofiiliksistä
- Mikä kansaa riivaa. Jos kallispalkkaiset lekurit ja lentäjät lakkoilee,
rahvaalla myötätuntoa piisaa.
Paskakuskien ja nyssen pyörittäjien lakkoillessa solidaarisuus loppuu
kuin seinään ja Suomi kaatuu.
Hiihtolomalla pitää kiirettä perheen kersoja kiidättäessä kohti määrällisiä
ja laadullisia indikaattoreita before&after ski.
Kuunnellessa uutisia iskan, pojan ja pullon hengen jäsentenvälisistä
aseen avustamana, miettii mikä meni kasvatuksessa pieleen.
Katselin kivikautisia lapsenkasvatus-oppeja,
joiden luonnekasvatukseen kuului, ei kiroilla, ei varasteta, ei suututa.
Ollaan säästäväisiä, sitkeän sisukkaita. Teititellään, opetellaan tavat
saunassa, ruokapöydässä ja vierastalossa.
Verkosta löysin Babycenterin itsetunnon avaimet kersalle.
Kuulolla oloa, huomiota, kehuja, empatiaa, rakkautta,
rajoja, riskinoton ja epäonnistumisen sietokyvyn kasvattamista.
Kersojen eri ikäkausien valehtelu-saloihin perehtynyt
psygologian proffa Angela Grossman väittää
valkoisia valheita ja virtuaalikamuja suoltavat leikki-ikäiset
normaalia älykkäimmiksi.
Eipä ollut tiedostossani silloin,
kun DNA roudasi ruokapöytäämme Oskari Valaan
komentaen kattamaan näkymättömälle lautasen ja ruokaa.
Mikä meteli, jos istuin vahingossa Oskarin päälle,
jätin sitomatta turvavöihin.
Varsinaiset turpakäräjät käytiin,
jos unohdin ostaa Oskarille lauantai-karkkipussin.
Sitten tuli päivä..
kattaessani Oskarille lautasta DNA kysyi,
- Tuleeko meille vieras?
Haikeana tajusin, ettei Oskaria enää ollut.
Oli otettu askel eteenpäin lapsuuden monimuotoisilla poluilla.
Turhaa oli ollut myös uraputki-yksinhuoltaja-äidin-ainoa-lapsi syyllisyys,
missä-meni-pieleen metodien pohdinta,
kun kersan paras kamu on pelkkää ilmaa.
Normaalia kehitystä, yhtä kaikki.
Ruuhkavuosia elävät äiskät ja iskat muistattehan Matin ja Tepon sanat
”Ei saavu takaisin, sen minkä menetin..”
En tiedä, enkä tunnusta parempaa urheilulajia kuin jääkiekko.
Vävy on sitkeästi vääntänyt anopin asennetta kaakkoon
salibändyn ja jalkapallon suuntaan, väittäen että on maalimasa
muutakin kunnon urheilua..
Ajoi coutsi monta tuntia HML:n, koukkasi kyytiin ja Iittalassa piti tiirata
”serkkumatsia” Kuusela-Palmroth..
Osti nuuka jopa käytetyn sb-paidankin paikan päältä anopin päälle.
DNA otti fotoo mutsista ja miehestään mustapaidat
päällä mainoksineen.
Ei vaan kolahtanut sähly.
Tiedän että vihapiiri laajenee, eikä tule ystäviä, ei menestystä,
ei vaikutusvaltaa tunnustaessani etten pidä minään naiskiekkoilua.
On koomista korkeintaan.
Kiakko on hienhajuinen uroslaji.
Meni aamu maitohapoille kamppaillessani Leijonien kanssa pronssista.
Montakohan sydäriä moinen jännitys mahtaa poikia.
Mietin tauoilla, mikä oli vuosi kun tuntemattomuudesta nousi
hokkariporukka Amerikassa hakaten maailmanmestaruuteen jämähtäneet
neukut.
Sanoivat asenteen aseekseen, eivät tienneet ottelevansa
voittamattomia vastaan.
Iltapäivällä klo 15 Turengin kirkossa
virkamies Valtonen murtaa Laaksosen Heliä, Karppisen Kari kääntää
kalevalaksi kännyä, mitä mahtaa
Räsäsen Päkä, Koskisen Jossu, Kiemunki
loihea lausumaan..
sitä on mentävä kuulolle,
jotta ei jää pelkkä ruumiinkulttuuri päälle.
Ps. Löin vetoa Ruotsin puolelle eilisiltana,
Lexan kanssa kun ei aina tiedä, mistä itseasiassa lyö vedon.
Veikkasin, jotta Kanada kultaa, USA hopeaa, Leijonat pronssia.
Lame duck-oppositio vornasi i dag multitasting Kataisen
välikyssäri-delegointia iskävaparillaan Tahkon after ski baarissa.
So what!
Zeniitissä palloillut porukka aina hallitusta myöten oli niin pihalla,
niin pihalla, että ratapihan pendoliinotkin näyttivät perin toimeliailta.
Muistelin horrorin vallassa torstain tv-studion asiantuntemattomimman
turkisparturi Sinnemäen vilpitöntä teeskentelyä.
Tuon tasoisen kovan sosiaalipornon esitysaika pitäisi siirtää
aamupuolen suden hetkeen.
Lueskelin Vanhasen kaappifederaalien tilaamaa hinnatonta,
kilpailuttamatonta ameriikan konsulttien formaattia hallitusohjelman
Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä.
On kieltämättä USAn pojilla kadehdittava käytännön näppituntuma
oman maansa mallikkaan sairaaseen terveydenhuoltojärjestelmäänsä.
Eipä silti, hoituisi heidän kaavailemansa miljardiluokan säästöt
konsultoimattakin keneltä tahansa nurmijärven telkänpönttöjä
nikkaroivalta kyläpoliitikolta.
Konsultoin kuititta hallitustamme
Kokeilkaa jotain uutta, - ajatelkaa.
Käyttekö työ enää piipilläkään ilman konsulttien neuvoja?
Muistissani pyöri vielä Rusin rusikointi-dokka,
pohtiessani missä helevetissä menee valtiosalaisuuksien eettinen raja
näitä budjetti-avaimet-käteen
konsulttisopimuksia vierasmaalaisten kanssa sorvatessa!?
Ps. Olemme saamassa ”hän-hiihteli-hankia-hiljakseen” harmonia-mestarin
tilalle, särmää ja säkenöivää sänkeä lupaavan
Keskusta-johtaja Pekkarisen.
Manselaisen mielestä ei maailmassa ole olemassa rumia naisia,
on vain liian vähän kaljaa.
Kavereiden mielestä minulla on aikas outo suhde
kaikenkarvaisiin koneisiin..
Johtuneeko ihmettely siitä,
että enemmistö ystäväpiiristäni kuuluu uroksiin.
En muista autojeni merkkejä, en yhdenkään kodin
koneeni nimeä, olipa kyseessä imuri, jääkaappi, tv, tai läppäri.
Kännykkä on tähän asti ollut aina Nokia, numeroa ei muista.
Suhde koneisiini on vailla minkäänsorttista kiintymystä,
yhtä anonyymia kaikki.
Keskiluokkaisessa lapsuudessani siihen maailmanaikaan ei klangiin
kuulunut sisävessaa, saunakin lämpeni ulkopuolella talon..
Lapinhullu DNA-jatkeeni tiedosti jo varhain
ettei mutsia saanut haulikollakaan
ötököiden saartamaan mökkihypetykseen,
jos suihku puuttui huutoetäisyydeltä hanurista,
tai ulkohuussin seinältä pällisteli Metrotyttelit tanssireklaameissa
britakoivusten ja vianokekkosten peesissä.
Putkirempan eteneminen kylppäriini viikon alussa tiesi ihoa raastavaa
vieroitusta ihkuomasta pytystä
ja lämpöisen suihkun tuottamasta nautinnosta.
Se tiesi spurtteja pannuhuoneen vessaan,
kylmiä kujanjuoksuja naapuritalon pesuhuoneen
vieraanoloiseen vesisuihkuun.
Psyykkaan itseäni ajatuksin, vappuna viimeistään tämä on ohi.
Voin sanoa kärsimysteni jälkeen kuin pikkujulkku,
kersansa syntymän dedlinen mentyä pari vuorokautta yli
”- Olen kasvanut ihmisenä hurjasti näinä päivinä.”
Toisaalta pakolaisparat joutuvat huonos lykys
elämään leireillään koko helvetillisen elämänsä.
Betoniporan ja imurien säestämänä Suomi taklasi Tsekit.
Erityistä iloa tuotti Slovenit luukuttaessaan svedut
kasvattamaan uutta karvaa ja hankkimaan luovempaa otetta kiakkoon.
Panin pullaa paistumaan ja tein kierroksen kerrostalon käytävillä.
Remppa-pojjaat kiitteli Leijona-lämpimäisistä.
Manselaisen mielestä Hiihtoliiton pitäis panna
hiakkalaatikkonsa toimenkuvat uusiks.
Oli kuullut Ruotsin radion suomenkielisestä SISU-radiosta,
jotta svedujen kahdeksan mitalia valmensi
suomalaistutkija-yrittäjä Jouko Arvonen tunnetaito-psyykkauksineen.
Sarasvuon ylinopeus saattaa poikia valtakunnallisen ohjeen
vakavasta piittaamattomuudesta liikenteessä.
Eiku Kansan Tapsan kanssa liikuntakerho pystyyn.
Lueskelin Jon Blundia odotellessani Yritys-strategia-muutos-
vastaisuudesta stereotypia-asentein.
Yllätyin löydettyäni tuoreen tutkimuksen eri maiden
epävarmuuden sietokyky-indeksistä
Mitä matalampi luku, sen paremmin maassa siedetään epävarmuutta.
Kreikka kärjessä sietämättömän huono epävarmuutta sietämään
luvuin 112.
Portugali kakkosena 104, Venäjä 95, Ranska ja Espanja 86,
Saksa 65, Norja 50, Kiina 30.
Paras epävarmuuden sietokyky löytyi Singaporesta no 8,
hopealla Tanska 23, Ruotsi pronssia 29.
Suomi keskivaiheille pisteillä 59. Ei paha.
Epävarmuuden sietokykyämme on testattu VR:n taholta,
talven yllätti nyt Itella jäillä, jättivät kustit saariston postitta.
Jos on rakkaan kaupunkimme verkkosivujen liitteet
salaisiin kansioihin kätketyt, ei mene kaksisesti bisneksessä.
Eläkööt kauan tietoa&tuskaa lisäävät tutkimukset,
”Yrityksillä kivikautiset verkkosivut” (Kauppalehti) i dag
N. 66% yrityssivuista VÄHINTÄÄN viisi vuotta vanhoja!? (Soprano Oyj)
HERÄTYS yritysjohto, markkinointi, tietohallinto, viestinnästä vastaavat!
Laman aikana ei pidä jäädä vanhaan juoksuhautaan makaamaan.
Imagoa kiillottamaan ja asiakasvirtaa elvyttämään seireenisivuin.
Tiimispiriittiä!
Manselainen epäilee Matin ja Tepon junailleen aikataulut Hki-Turkuun.
Hesasta Manseen pukkaa vain Paunua..
Junia odotellessa murre-addikti availee heimokoodeja.
Savolainen = neuvokas ovela kansanmies
(Lipponen, Lehtisen Lasse, Liikasen Eki..)
Karjalainen = elämäniloinen kauppamies
Pohojalaane = ”Tehrähä sellaasta mistä mainittaisiin!”
|
|
|