”KUN TOIVO HÄVIÄÄ, MEILLE PUTOAA VALONPISAROITA”

Uutisissa luottamusmies Löytynojan äänessä huokuu murhe.

Tervakosken paperitehdas ulkoistaa jälleen,

lähes kuusikymmentä työntekijää.

Kuka sammuttaa valot viimeisenä, jos raskas kakku uuvuttaa loput.

Sain kosketuspintaa savupiippukansaan,

kun Tervan demarit pyysivät yllättäin poliittisesti sitoutumattoman

kirjoittamaan 100v. historiikkinsa.

Demarit ja paperitehdas muodostavat tiiviin perheen.

Halusin tehdä historiikista henkilöpainotteisen,

numerot eivät tee historiaa, vaan ihmiset.

Haastettelin mm. pääluottamusmies Soini Ahoa,

jonka ura tehtaassa alkoi 1955.

Koneenhoitaja Aho otti pääluottamusmies-tehtävät 1983,

jolloin tehdas oli pahimmassa kriisissä kuin koskaan.

Hommaan ei ollut tunkua.

Aho, ”-Velvollisuudentunto, ehkä jonkinverran kunnianhimoakin ajoi

ja tieto siitä, että jonkun oli otettava vetovastuu.

… estettiin kylän alasajo.”

Aho kertoi tehtävän myötä tulleesta yksinäisyydentunteesta,

valvotuista öistä, terveyden reistailuista.

Kokouksista jotka venyivät yömyöhään.

Aamun valjettua ajettiin Helsinkiin neuvottelemaan.

Tervakosken koko tulevaisuus oli uhattuna.

Hän kiitteli kylän oman pojan, Koskisen Johanneksen apua.

Johannes oli yksi niistä, jotka panivat liikkeelle

lainmuutoksen eduskunnassa.

Tervakoski pääsi valtion erityistukialueeksi.

Kysyin Aholta, kannattiko vaarantaa terveys, kannattiko taistelu?

Soini, ”- Kannatti. Tervakoskella on asiat hyvin.

Tehtaan uusi omistaja investoi.”

Ps. Sirkka ja Soini Ahosta tuli ystäviäni.

Siksi en rohkene kysyä Soinilta, miltä nyt tuntuu.

Tiedän, että tehdas, sen väki on hänelle yhä sydämen asia.

(Lainaukset kirjasta 100-vuotta Sosialidemokratiaa Tervakoskella

Riitta Nyqvist)
Manselainen sulle-mulle-sulle-mulle-sattuma-ministeri-politiikasta

- Arkadian tikkakisa pelastuspaikoista päättyi

Äimänkäki Basistin ja Porin voittoon.

Hätäkö täsä, fiksu Manse pärjää aina.

”EI AIKA MENNYT KOSKAAN PALAA..”

9.3.2010 11.37 | Riitta Nyqvist | Yleinen, Työ, Hyvinvointi

Maassa kaikk hyvin, pääministerin maitoboikotti päättynyt työvoittoon

ja Kaurasen Arska palannut Vancouverin olympialaisista

RH:n mikin ääreen.

Kaikille talvilomista selvinneiden työtovereille ohjeistusta.

I PÄIVÄ

Lomalta palaajaa talutetaan varovasti huoneessa, jossa on työhön tarvittavia tavaroita. Yhdessä nurkassa rapistellaan paperia niin, että ne alkavat muistua mieleen.

II PÄIVÄ

Palaaja saa istahtaa pari kertaa työpöydän ääreen, häntä ei saa pakottaa enempään. Palaajalle näytetään työtovereiden kuvia. Jos se järkyttää liikaa, siirretään myöhempään.

III PÄIVÄ

Työkaluja pitää raplata jo. Työpaikan taustaääniä ja puhelimen ääntä soitetaan nauhalta. Diakuvassa heijastetaan työpaikan ovi ja palaaja saa harjoitella kävelemistä ulos siitä.

IV PÄIVÄ

Psykologi puhuu lomanvieton riskeistä. Iltapäivällä voi yrittää työntekoa. Jos sormet ei kestä, siirretään myöhempään.

V PÄIVÄ

Aloitetaan istumalla hetki kipsistä tehdyn luonnonmukaisen, valetun, väritetyn pomon seurassa. Näprätään puhelinta ja psykologi puhuu lisää lomanvieton riskeistä.

VI PÄIVÄ

Annetaan työmaaruokalan ruoka lämmitettynä eteen. Saa yrittää itsenäistä työskentelyä. Esimiehen ja työtovereiden tulee suhtautua lomaltapalaajaan kärsivällisesti ja ymmärryksellä. Kaikki kovat otteet ovat pahasta ja brutaali työstä puhuminen anteeksiantamatonta.

Manselainen on samaa mieltä kuin Pienpuolueen jäsen Vancouverin mitalivajeesta

- Mieluummin olisin iloinnut likaisesti hankitusta kullasta,

kuin puhtaasta kusinäytteestä.

”AINA LYHYT ON KAUNIS SATU, AINA LYHYT ON ONNEN LATU”

Tango-kuninkaaksi syntynyt Reijo Taipale täyttää 9.3. 70-vuotta.

Suurten ikäluokkien pitkässä muistissa tuoksuvat sireenit,

juhannusruusut ja brylkreemi tanssilavojen hämärässä

Reiskan laulaessa Satumaata.

Tangon tahdissa ovat lukemattomat parit löytäneet yhteisen sävelen

Onnen maahan.

Eikä se siihen jäänyt.

Vuosikymmenten saatossa uskolliset fanit,

äidit ja tyttäret kiertävät edelleen sinne, missä Reiska laulaa.

Haastattelin Kolmilammilla 2000-luvun alussa Maestroa.

Osa ajasta tosin meni hänen kysellessä appeni kuulumisia.

Miehiä yhdisti vuosikymmenten keikat, kiertueet ja äänitykset.

Kysyin miten hän itse selittäisi pitkää suosiotaan.

Reiska, - En mä osaa sanoa.

Mulle joka keikka on ainutkertainen ensi-ilta.

Onhan sitä joskus väsynyt, mutta muutaman lomaviikon jälkeen

alkaa polttaa ja kaipaa keikalle taas.

KAUNAA JA KAVERIKERROINTA

Vaikka Wikipediakin ”hieman yllättyi” Seppo Hovin valittua

Reiskan sijasta Emppu Grönin v. 2007 Iskelmä-Finlandian voittajaksi..

minä en yllättynyt ollenkaan.

Seppo Hovin sielunmaisema oli avautunut minulle

hänen lähellään olevien ja työkavereiden ansiosta.

Sen pienuutta täyttää musamaailman kauna- ja kaveripolitiikka.

Pienihän ei tunne pienuuttaan, eikä suuri suuruuttaan.

Eihän valinta ole lahjakkaan Eikan vika.

Hän on aina osannut markkinoida ja hinnoittaa itsensä.

Kysyin taannoisen haastatteluni aikaan

Eki Friman ja Reiska-fanittajalta,

naapurini parikymppiseltä Annelta,

mikä saa flikan ajamaan satojakin km idoliensa keikkapaikalle?

Anne,  - Reiska on niin nöyrä ja laulaa sydämellään.

Onnea ikivihreälle 70v. , jonka sydän on ikuisella riparilla!

PS. Kiukuttelin joskus musaväelle,

miksei vihreäsilmäisille ole tehty omaa oodia.

Löytyy kyllä sinisiä, ruskeita jopa Mustatkin silmät.

Pari vuotta sitten sain meiliini 60-luvun Vihreät silmät,

solistina Reijo Taipale.

”YLI KASVOJENI OHI MASTOJENI NAISELLENI..”

RH, Lampisen Pertti soitteli aamulla New Yorkin iltaan Pietikäisen

Sirpalle. Juttelivat  YKn naisasioita käsittelevästä kokouksesta,

johon hämeenlinnalais-meppimme osallistui.

Korvaani kolahti naisen lisääntymisterveysoikeudet

l. oikeus ehkäisyyn ja aborttiin.

Hämmästelin suomalaismeppejämme Sari Essayah, Eija-Riitta Korhola,

Timo Soini, jotka olivat äänestäneet ko. oikeutta vastaan.

Mielestäni abortti ei ole ehkäisykeino, mutta  mm. raiskatun oikeus.

Länsimaisen oikeustajuni mukaan ei näitä lukemattomia raiskattuja

pitäisi enää kivittää, kieltämällä heiltä oikeus aborttiin.

Suomi on edennyt kiitettävästi naisen oikeudesta omaisuuteensa,

opiskeluun ja äänioikeuteen.

Edistystä  ajoista v.1882, jolloin joukko

kuopiolaisnaisia Minna Cant etunenässä ajoi

suomenkielisen naislyseon perustamista Hesaan.

Tosin oikeus ylioppilastutkintoon avautui naisille vasta 1901.

Ristiriitaisia tunteita herättää tutkimus, jonka mukaan 2000-luvun

nainen on 1950-luvun sisartaan onnettomampi.

Huolimatta vuosikymmenten tasa-arvotaistosta, sosiaalisen aseman

noususta ja varallisuudestaan.

Hämmästyin lestadiolaismiehiä 1800-luvulla..

lessu-pappi Aatu Laitinen kiivaasti puolustamassa

saarnaavaisten naisten saarnaoikeutta.

Kristillisessä Kuukausilehdessä v. 1884
Laitisen mukaan Raamattu kieltää naisen saarnaamisoikeuden

VAIN omaan aviomieheensä nähden.

(Lähde Markku Ihonen, Naisen paikka Lestaadiolaisuudessa)
Manselainen emansipaatiosta

- Konttori kutsuu, jos kotona tarjolla vain kyynisyyden kylmiä kääreitä.

”MÄ AIVAN UUSIN SILMIN AAMUN NÄÄN..”

3.3.2010 10.29 | Riitta Nyqvist | Yleinen, Hyvinvointi

Aamukahvin seuraksi nauttimani kinkkuleipä sai oudon sivumaun

kuultuani uutisen liima-lihan maihinnoususta Eurooppaan.

Hyi helevetti!

Olisin oitis kääntynyt vegaaniksi, vaan sekään ei enää pelasta.

Geenimuunneltu peruna ujutetaan pöytäämme teollisuuden avittamana.

Heviosastojen silmiä kirvelevässä, hapanimelässä ilmastonmuutoksessa

väijyvät lapsenpään kokoiset muovipintaiset omenat,

kilon mangot, maksimoidut mansikat ja päärynät odottaen hetkeä,

jolloin hautaavat myrkytöntä mutusteltavaa etsivän alleen.

Roudasin kolmen viikon kypsyttelyn turhauttamana

kivikovat avokadot heville.

Pyysin lähettämään elintarvikelabran tutkittavaksi,

mitä olivat syöneet. Kiinnosti kovasti koostumus.

Hevi

- Turhaa. Eivät ne ehdi. Väkeä liian vähän myyntiin tulevia tutkimaan.

Vain murto-osa syynätään.

Ollaan me niin täynnä lisäaineita, ettei edes haudassa maaduta

samaan tahtiin, kuin silloin ennen.

Manselainen lakkofiiliksistä

- Mikä kansaa riivaa. Jos kallispalkkaiset lekurit ja lentäjät lakkoilee,

rahvaalla myötätuntoa piisaa.

Paskakuskien ja nyssen pyörittäjien lakkoillessa solidaarisuus loppuu

kuin seinään ja Suomi kaatuu.

”KUULUT SÄ AIKAAN KAIKKEIN PARHAIMPAAN”

Hiihtolomalla pitää kiirettä perheen kersoja kiidättäessä kohti määrällisiä

ja laadullisia indikaattoreita before&after ski.

Kuunnellessa uutisia iskan, pojan ja pullon hengen jäsentenvälisistä

aseen avustamana, miettii mikä meni kasvatuksessa pieleen.

Katselin kivikautisia lapsenkasvatus-oppeja,

joiden luonnekasvatukseen kuului, ei kiroilla, ei varasteta, ei suututa.

Ollaan säästäväisiä, sitkeän sisukkaita. Teititellään, opetellaan tavat

saunassa, ruokapöydässä ja vierastalossa.

Verkosta löysin Babycenterin itsetunnon avaimet kersalle.

Kuulolla oloa, huomiota, kehuja, empatiaa, rakkautta,

rajoja, riskinoton ja epäonnistumisen sietokyvyn kasvattamista.

Kersojen eri ikäkausien valehtelu-saloihin perehtynyt

psygologian proffa Angela Grossman väittää

valkoisia valheita ja virtuaalikamuja suoltavat leikki-ikäiset

normaalia älykkäimmiksi.

Eipä ollut tiedostossani silloin,

kun DNA roudasi ruokapöytäämme Oskari Valaan

komentaen kattamaan näkymättömälle lautasen ja ruokaa.

Mikä meteli, jos istuin vahingossa Oskarin päälle,

jätin sitomatta turvavöihin.

Varsinaiset turpakäräjät käytiin,

jos unohdin ostaa Oskarille lauantai-karkkipussin.

Sitten tuli päivä..

kattaessani Oskarille lautasta DNA kysyi,

- Tuleeko meille vieras?

Haikeana tajusin, ettei Oskaria enää ollut.

Oli otettu askel eteenpäin lapsuuden monimuotoisilla poluilla.

Turhaa oli ollut myös uraputki-yksinhuoltaja-äidin-ainoa-lapsi syyllisyys,

missä-meni-pieleen metodien pohdinta,

kun kersan paras kamu on pelkkää ilmaa.

Normaalia kehitystä, yhtä kaikki.

Ruuhkavuosia elävät äiskät ja iskat muistattehan Matin ja Tepon sanat

”Ei saavu takaisin, sen minkä menetin..”

”IHANAA LEIJONAT IHANAA!”

28.2.2010 12.24 | Riitta Nyqvist | Yleinen, Harrastukset, Urheilu

En tiedä, enkä tunnusta parempaa urheilulajia kuin jääkiekko.

Vävy on sitkeästi vääntänyt anopin asennetta kaakkoon
salibändyn ja jalkapallon suuntaan, väittäen että on maalimasa

muutakin kunnon urheilua..
Ajoi coutsi monta tuntia HML:n, koukkasi kyytiin ja Iittalassa piti tiirata

”serkkumatsia” Kuusela-Palmroth..

Osti nuuka jopa käytetyn sb-paidankin paikan päältä anopin päälle.

DNA otti fotoo mutsista ja miehestään mustapaidat

päällä mainoksineen.

Ei vaan kolahtanut sähly.

Tiedän että vihapiiri laajenee, eikä tule ystäviä, ei menestystä,

ei vaikutusvaltaa tunnustaessani etten pidä minään naiskiekkoilua.

On koomista korkeintaan.

Kiakko on hienhajuinen uroslaji.

Meni aamu maitohapoille kamppaillessani Leijonien kanssa pronssista.

Montakohan sydäriä moinen jännitys mahtaa poikia.

Mietin tauoilla, mikä oli vuosi kun tuntemattomuudesta nousi

hokkariporukka Amerikassa hakaten maailmanmestaruuteen jämähtäneet

neukut.

Sanoivat asenteen aseekseen, eivät tienneet ottelevansa

voittamattomia vastaan.

Iltapäivällä klo 15 Turengin kirkossa

virkamies Valtonen murtaa Laaksosen Heliä, Karppisen Kari kääntää

kalevalaksi kännyä, mitä mahtaa

Räsäsen Päkä, Koskisen Jossu, Kiemunki

loihea lausumaan..

sitä on mentävä kuulolle,

jotta ei jää pelkkä ruumiinkulttuuri päälle.

Ps. Löin vetoa Ruotsin puolelle eilisiltana,

Lexan kanssa kun ei aina tiedä, mistä itseasiassa lyö vedon.

Veikkasin,  jotta Kanada kultaa, USA hopeaa, Leijonat pronssia.

”KAUNIS ON LUOKSESI KAIPUU, RASKAS VAIKK JOSKUS SE ON”

Lame duck-oppositio vornasi i dag multitasting Kataisen

välikyssäri-delegointia iskävaparillaan Tahkon after ski baarissa.

So what!

Zeniitissä palloillut porukka aina hallitusta myöten oli niin pihalla,

niin pihalla, että ratapihan pendoliinotkin näyttivät perin toimeliailta.

Muistelin horrorin vallassa torstain tv-studion asiantuntemattomimman

turkisparturi Sinnemäen vilpitöntä teeskentelyä.

Tuon tasoisen kovan sosiaalipornon esitysaika pitäisi siirtää

aamupuolen suden hetkeen.

Lueskelin Vanhasen kaappifederaalien tilaamaa hinnatonta,

kilpailuttamatonta ameriikan konsulttien formaattia hallitusohjelman

Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä.

On kieltämättä USAn pojilla kadehdittava käytännön näppituntuma

oman maansa mallikkaan sairaaseen terveydenhuoltojärjestelmäänsä.

Eipä silti, hoituisi heidän kaavailemansa miljardiluokan säästöt

konsultoimattakin keneltä tahansa nurmijärven telkänpönttöjä

nikkaroivalta kyläpoliitikolta.

Konsultoin kuititta hallitustamme

Kokeilkaa jotain uutta, - ajatelkaa.

Käyttekö työ enää piipilläkään ilman konsulttien neuvoja?

Muistissani pyöri vielä Rusin rusikointi-dokka,

pohtiessani missä helevetissä menee valtiosalaisuuksien eettinen raja

näitä budjetti-avaimet-käteen

konsulttisopimuksia vierasmaalaisten kanssa sorvatessa!?

Ps. Olemme saamassa ”hän-hiihteli-hankia-hiljakseen” harmonia-mestarin

tilalle, särmää ja säkenöivää sänkeä lupaavan

Keskusta-johtaja Pekkarisen.
Manselaisen mielestä ei maailmassa ole olemassa rumia naisia,

on vain liian vähän kaljaa.

”DEN KLIDER IN..”

Kavereiden mielestä minulla on aikas outo suhde

kaikenkarvaisiin koneisiin..

Johtuneeko ihmettely siitä,

että enemmistö ystäväpiiristäni kuuluu uroksiin.

En muista autojeni merkkejä, en yhdenkään kodin

koneeni  nimeä, olipa kyseessä imuri, jääkaappi, tv, tai läppäri.

Kännykkä on tähän asti ollut aina Nokia, numeroa ei muista.
Suhde koneisiini on vailla minkäänsorttista kiintymystä,

yhtä anonyymia kaikki.

Keskiluokkaisessa lapsuudessani siihen maailmanaikaan ei klangiin

kuulunut sisävessaa, saunakin lämpeni ulkopuolella talon..

Lapinhullu DNA-jatkeeni tiedosti jo varhain

ettei mutsia saanut haulikollakaan
ötököiden saartamaan mökkihypetykseen,

jos suihku puuttui huutoetäisyydeltä hanurista,

tai ulkohuussin seinältä pällisteli Metrotyttelit tanssireklaameissa

britakoivusten ja vianokekkosten peesissä.

Putkirempan eteneminen kylppäriini viikon alussa tiesi ihoa raastavaa

vieroitusta ihkuomasta pytystä

ja lämpöisen suihkun tuottamasta nautinnosta.

Se tiesi spurtteja pannuhuoneen vessaan,

kylmiä kujanjuoksuja naapuritalon pesuhuoneen

vieraanoloiseen vesisuihkuun.

Psyykkaan itseäni ajatuksin, vappuna viimeistään tämä on ohi.

Voin sanoa kärsimysteni jälkeen kuin pikkujulkku,

kersansa syntymän dedlinen mentyä pari vuorokautta yli

”- Olen kasvanut ihmisenä hurjasti näinä päivinä.”

Toisaalta pakolaisparat joutuvat huonos lykys

elämään leireillään koko helvetillisen elämänsä.

Betoniporan ja imurien säestämänä Suomi taklasi Tsekit.

Erityistä iloa tuotti Slovenit luukuttaessaan svedut

kasvattamaan uutta karvaa ja hankkimaan luovempaa otetta kiakkoon.

Panin pullaa paistumaan ja tein kierroksen kerrostalon käytävillä.

Remppa-pojjaat kiitteli Leijona-lämpimäisistä.

Manselaisen mielestä Hiihtoliiton pitäis panna

hiakkalaatikkonsa toimenkuvat uusiks.

Oli kuullut Ruotsin radion suomenkielisestä SISU-radiosta,

jotta  svedujen kahdeksan mitalia valmensi

suomalaistutkija-yrittäjä Jouko Arvonen tunnetaito-psyykkauksineen.

”PIRU ISTU AUTON TAKAPENKILLÄ JA PYYTELI KAASUA LISSÄÄ”

Sarasvuon ylinopeus saattaa poikia valtakunnallisen ohjeen

vakavasta piittaamattomuudesta liikenteessä.

Eiku Kansan Tapsan kanssa liikuntakerho pystyyn.

Lueskelin Jon Blundia odotellessani Yritys-strategia-muutos-

vastaisuudesta stereotypia-asentein.

Yllätyin löydettyäni tuoreen tutkimuksen eri maiden

epävarmuuden sietokyky-indeksistä

Mitä matalampi luku, sen paremmin maassa siedetään epävarmuutta.

Kreikka kärjessä sietämättömän huono epävarmuutta sietämään

luvuin 112.

Portugali kakkosena 104, Venäjä 95, Ranska ja Espanja 86,

Saksa 65, Norja 50, Kiina 30.

Paras epävarmuuden sietokyky löytyi Singaporesta no 8,

hopealla Tanska 23, Ruotsi pronssia 29.

Suomi keskivaiheille pisteillä 59. Ei paha.

Epävarmuuden sietokykyämme on testattu VR:n taholta,

talven yllätti nyt Itella jäillä, jättivät kustit saariston postitta.

Jos on rakkaan kaupunkimme verkkosivujen liitteet

salaisiin kansioihin kätketyt, ei mene kaksisesti bisneksessä.

Eläkööt kauan tietoa&tuskaa lisäävät tutkimukset,
”Yrityksillä kivikautiset verkkosivut” (Kauppalehti) i dag
N. 66% yrityssivuista VÄHINTÄÄN viisi vuotta vanhoja!? (Soprano Oyj)
HERÄTYS yritysjohto, markkinointi, tietohallinto, viestinnästä vastaavat!

Laman aikana ei pidä jäädä vanhaan juoksuhautaan makaamaan.

Imagoa kiillottamaan ja asiakasvirtaa elvyttämään seireenisivuin.

Tiimispiriittiä!
Manselainen epäilee Matin ja Tepon junailleen aikataulut Hki-Turkuun.
Hesasta Manseen pukkaa vain Paunua..

Junia odotellessa murre-addikti availee heimokoodeja.

Savolainen = neuvokas ovela kansanmies

(Lipponen, Lehtisen Lasse, Liikasen Eki..)

Karjalainen  = elämäniloinen kauppamies

Pohojalaane = ”Tehrähä sellaasta mistä mainittaisiin!”